Job
Bildadin toinen puhe
18 LUKU
Pahalla on pahan loppu
1. Sitten suuhilainen Bildad sanoi:
2. "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
3. Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne typeryksiä?
4. Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi: sinunko tähtesi maa jätettäisiin autioksi ja kallio siirtyisi sijaltaan?
5. Ei, jumalattoman valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
6. Valo pimenee hänen majassaan, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
7. Hänen voimakkaat askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
8. Omat jalat vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
9. Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni.
10. Hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
11. Kauhut pelättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
12. Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13. Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniään jäytää kuoleman esikoinen.
14. Hänet temmataan pois majastaan, turvastaan. Hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan luo.
15. Hänen majassaan asuu outoja, hänen asuinpaikalleen sirotetaan tulikiveä.
16. Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17. Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeään mainita kadulla.
18. Valosta pimeyteen hänet sysätään ja karkotetaan maan piiristä.
19. Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa keskuudessa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20. Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
21. Näin käy väärintekijän talolle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."