1.Job vastasi:2. "Kuinka kauan te vaivaatte sieluani ja runtelette minua sanoillanne?3. Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua piinaatte.4. Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni luonani?5. Tai voitteko todella korottaa itsenne minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?6. Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.7. Minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta. Huudan apua, mutta oikeutta ei ole.8. Hän on aidannut tieni, niin etten pääse yli. Hän on levittänyt pimeyden poluilleni,9. riisunut minulta kunniani ja ottanut seppeleen päästäni.10. Hän on repinyt minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä. Hän tempasi toivoni irti kuin puun.11. Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenaan.12. Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä, tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät majani ympäri.
Läheisetkin hylkäävät
13.Veljeni hän on loitontanut minusta. Tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.14. Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unohtaneet minut.15. Talossani majailevat ja palvelijattareni pitävät minua outona. Olen tullut vieraaksi heidän silmissään.16. Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa. Minun täytyy nöyrästi rukoilla häntä.17. Hengitykseni on vaimolleni vastenmielinen, hajuni on äitini pojista ilkeä.18. Poikasetkin halveksivat minua. Kun nousen, he puhuvat minusta pilkkojaan.19. Ystäväpiirini inhoaa minua, ja ne, joita rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.20. Luuni ovat tarttuneet nahkaani, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.21. Armahtakaa minua, armahtakaa, te minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on sattunut minuun.22. Miksi vainoatte minua Jumalan tavalla, ettekä saa kylläänne minun lihastani?23. Jospa sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,24. hakattaisiin rautataltalla ja lyijyllä kallioon ainiaaksi!
Lunastajani elää!
25.Kuitenkin: Minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisenä Hän on seisova multien päällä.26. Kun tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, minä saan nähdä Jumalan. 1. Kor. 13:1227. Olen näkevä hänet apunani. Silmäni saavat nähdä hänet, eikä hän ole outo. Tätä sydämeni ikävöi1. {KR: Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.}28. Kun te sanotte: 'Vainoammeko todella häntä?' Minun muka on syy.29. Pelätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava pahoja töitä, miekan rangaistavia. Tietäkää: On olemassa Tuomari!"