Hiobin Kirja
29. Lucu.
1. HIob puhui taas sananlascuns/ ja sanoi:
2. Ah jos minä olisin nijncuin endisinä Cuucausina/ nijnä päiwinä/ jona Jumala minun kätki.
3. Cosca hänen walkeudens paisti minun pääni päälle/ ja minä käwin pimeis hänen walkeudesans.
4. Nijncuin minä olin nuorna ollesani/ cosca Jumalan salaisus oli minun majani päällä.
5. Cosca Caickiwaldias oli wielä minun cansani/ ja minun poicani minun ymbärilläni.
6. Cosca minä pesin minun tieni woilla/ ja callio wuoti minulle öljywirrat.
7. Cosca minä menin Caupungin porteille/ ja annoin walmista istuimeni cujille.
8. Cosca nuoret näit minun/ nijn he pakenit/ ja wanhat nousit minun edesäni.
9. Cosca ylimmäiset lackaisit puhumast/ ja panit kätens suuns päälle.
10. Cosca Ruhtinasten äni kätki hänens/ ja heidän kielens lakeen tartui.
11. Sillä kenen corwa minun cuuli/ hän kijtti minua onnellisexi/ ja jonga silmä minun näki/ hän todisti minusta.
12. Sillä minä autin köyhä cuin huusi/ ja orwoja/ jolla ei auttajata ollut.
13. Nijden siunaus cuin catomallans olit tuli minun päälleni/ ja minä ilahutin leskein sydämen.
14. Wanhurscaus oli minun pucun/ jonga minä päälleni pujin nijncuin waatten/ ja minun oikeuten oli minun caunistuxen.
15. Minä olin sokian silmä/ ja onduwan jalca.
16. Minä olin köyhäin Isä/ ja jonga asiata en minä ymmärtänyt/ sen minä wisust tutkein.
17. Minä särjin wäärän syömähambat/ ja otin saalin hänen hambaistans.
18. Minä ajattelin: minä cuolen minun pesäni/ ja teen minun päiwäni nijncuin sannan.
19. Minun juuren putcahti weden tykönä/ ja caste pysyi minun laihoni päällä.
20. Minun cunnialisuden udistui minun edesäni/ ja minun joudzen muuttui minun kädesäni.
21. He cuulit minun ja waickenit/ ja odotit minun neuwoni. Minun sanain jälken ei yxikän enämbätä puhunut/ ja minun puheni tiuckui heidän päällens.
22. He odotit minua nijncuin sadetta.
23. Ja awaisit suuns nijncuin ehtosadetta wastan.
24. Jos minä nauroin heidän puoleens/ ei he luottanet sen päälle/ eikä tohtinet minua murheseen saatta.
25. Cosca minä tulin heidän cocouxijns/ nijn minun täydyi istua ylimbänä. Ja asuin nijncuin Cuningas sotawäen keskellä/ lohduttaisan murhellisia.